17.10.2012

seikkailuun



Tyttö huokaa ja hymyilee,
matka on ollut pitkä –
ja pidempi edessä.

Sielu pohjoisessa,
kesyttömässä luonnossa ja
karussa erämaassa.
Liimattuna viehkeisiin revontuliin,
nidottuna honkapuihin.
Sydän vaeltaa jo muualla.

”En aio anella, enkä pyytää anteeksi.
En kumarra, en kehu,
en syyttä.”

Punertavat hiukset kihartuvat – hymy nousee huulille –
vallattomasti,
vailla huolia,
hetken aikaa.

Kilvet ja miekat,
seipäät, peitset ja sapelit
koostuvat täällä vain kirjaimista.
Koska sanat voivat parantaa kipua
mutta tuska ei myönnä sanoja.
Siispä,
nosta katseesi ja
kerro huolesi.
Kukaan ei jaksa yksin
eikä tarvitsekaan.

Kääntää sanansa,
ajattelee kielillä.

Sulkee silmät,
elää musiikkia
ja kaikki on hyvin.

Kiittää,
ja kääntyy pois.
Huomenna Lahteen, pitkästä aikaa. Tuntuu pitkältä ajalta ainakin. Sitten Lappeenrantaan, lopuksi Ivaloon.

Kisuja Kuopiosta 23.9., lisääkin olis mutta kissat on mystisiä.

2 kommenttia:

  1. o__o Onpas tää kommentoitikohta outo...
    Anyhow nää sun tekstit on aivan ihania. Tykkään kovasti. Ja ihania kisuja (lieko bengaleja?) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta!
      Ja aww suurkiitos! Luulen että ne oli bengaleja, kaks viimeisintä siis obviously.

      Poista