19.10.2012

kello vittu seittemän

Lahden rautatieasema, perjantai. Kello vartin yli seitsemän. Aamulla. 
Saatana.

Joku tyttö luuli tosissaan mun rännittävän aseman vessassa seitsemältä aamulla.
Teki mieli kiusata sitä.

- Sitten vedin korot jalkaan ja hymyilin sille nätisti.
Samalla olin ihan valmis kuolemaan. Romuna. Päänsärky ei luovuta, väsyttää mutten saa unta, vituttaa. Riippuvuus. Jo nyt. Kello vittu seittemän.

Liian kallis kahvikuppi, Heroiinipäiväkirja ja joku mies joka seurailee.
Irrotan kirjasta paperikannet, mutta valkonenkin nide kerää katseita.
Helvetti, enkö näytä siltä että haluan lukea rauhassa?!

Tulenko koskaan julkaisemaan tätä. Ei sovi tyyliini.

Ja on ominta minua.

Päätin kuitenkin julkaista. Tervetuloa kiertoajelulle aamuuni.

Kurkotan todellisuutta
se on roska
pintajännitteessä

karkaa

Ikävöin - 
ja en
Voin hyvin
yksin
Nyt
Voi kun jo olisit 
täällä

Karkaan, pakoan
todellisuutta ja
elämää
Elän itse -
tai en

Vajoan ja katoan
Hymyilen ohikulkijoille,
en tunne enkä halua

Kupla
Terästän sen numerolukolla
Täällä mä,
missä sä
vitut siitä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti