Vaellan nurkasta toiseen ja tunnen olevani vangittu, ja silti vapaampi kuin koskaan. Voisin lähteä. Ja silti jään.
Kävelyllä pelkään, että joku näkyy tien päässä. Pelkään, että joku saa tietää.
Katseellaan vastaantulijat huutavat.
"PLOT TWIST."
Kukapa haluaisi, että onni näkyisi.
Vai onko se vain taitekohta.
Pelottaa, että joku aamu herätyskello ei herätäkään iloisesti. Etten haluakaan nousta ja nähdä uutta aamua ja iltaa. Että olen taas samassa paikassa. Vangittuna.
Tällä kertaa otan mukaan otsalampun ja hiuspinnin. Minähän tiirikoin itseni ulos pimeästä häkistä, saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti