seikkailuun

Tyttö huokaa ja hymyilee,

matka on ollut pitkä –

ja pidempi edessä.

Sielu pohjoisessa,

kesyttömässä luonnossa ja

karussa erämaassa.

Liimattuna viehkeisiin revontuliin,

nidottuna honkapuihin.

Sydän vaeltaa jo muualla.

”En aio anella, enkä pyytää anteeksi.

En kumarra, en kehu,

en syyttä.”

Punertavat hiukset kihartuvat – hymy nousee huulille –

vallattomasti,

vailla huolia,

hetken aikaa.

Kilvet ja miekat,

seipäät, peitset ja sapelit

koostuvat täällä vain kirjaimista.

Koska sanat voivat parantaa kipua

mutta tuska ei myönnä sanoja.

Siispä,

nosta katseesi ja

kerro huolesi.

Kukaan ei jaksa yksin

eikä tarvitsekaan.

Kääntää sanansa,

ajattelee kielillä.

Sulkee silmät,

elää musiikkia

ja kaikki on hyvin.

Kiittää,

ja kääntyy pois.

Huomenna Lahteen, pitkästä aikaa. Tuntuu pitkältä ajalta ainakin. Sitten Lappeenrantaan, lopuksi Ivaloon.

Kisuja Kuopiosta 23.9., lisääkin olis mutta kissat on mystisiä.