Joku kuuntelee kappaletta, jota kuuntelit jo kuukausia sitten, jolle nauroit ja jolle itkit. Joku löytää siitä vielä lohtua, vaikka itse olet käynyt sen läpi ja kokenut jo turhaksi. Melkein hymyilyttää.
Luovuus tulee ja viipyy, kunnes saa tehtävän eteen. Tekee mieli sanoa johtajalle että haluan uuden tehtävän että teen sen kun tiedän.
Kun tiedän mihin kuulun.
Löysin kodin, olisin voinut ryömiä niitä tikkaita pitkin ullakolle ja nukkua ikivanhassa merirosvoarkussa. Samalla tiesin, etten tule palaamaan.
Jouduin ottamaan juoksuaskelet betonisilla ulkoportailla, etteivät kyyneleet olisi ehtineet ensin.
"Joko sä menet? Toivottavasti nähdään muutaman viikon päästä!"
Jos ei muutaman viikon, niin vuoden päästä. Kotiin on hyvä palata.
Jokainen satama saa auton pysähtymään. Jokainen tatuointi saa sydämen pysähtymään. Jokainen risteys saa ajatukset pysähtymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti