Vaikea kirjoittaa mitään kun ei ole mistä kirjoittaa.

Naapurin lapsi söi taas hiekkaa. Ja löi veljeään ämpärillä. Päähän.

Ihan ku olisin löytäny opiskelumotivaation taas. Näin sitä viimeksi noin viisi vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten pilkahduksen, mutta merituuli pyyhkäisi sen mukanaan.

Niin taisi kyllä käydä nytkin.

Juon enemmän vettä kuin ennen.

Jääkaapista löytyy vihanneksia. En kyllä tiedä kuuluuko niitä säilyttää siellä...

Syön välipalaa ja joskus hurjina päivinä myös aamupalaa. Muutakin kuin jättikupin kahvia.

Kahviin muuten laitan nykyään maitoa. Hylamaitoa mielellään, ne purkit on kivemman näköisiä kuin normaalit. Ja vie jääkaapin ovessa vähemmän tilaa, kun ovat kapeita.

Kaupasta saa vaniljacolaa. Piirsin yks ilta pitkästä aikaa. Juon teetä muutaman litran päivässä.

Oon myös maalaillut.

Eniten ehkä haavekuvia ja niitä kuuluisia pilvilinnoja, mutta myös akvarellipaperille ikivanhoilla vesiväreillä ja tekonahalle akryyliväreillä. Neuloin seitsemännen villasukkani.

En osaa koulutehtäviä. En vain osaa.

Kuuntelen kummallista musiikkia. Sellaista, joka tekee minut yhtä aikaa hirmuisen vihaiseksi ja hirvittävän iloiseksi. Ja olon kevyeksi.

Valokuvasin. Makasin maassa ja sain jotakin takiaisia takin resoreihin. Kengätkin kastui. 76 ruutua. Yksi oli hyvä.

Eilen kävin Siwassa. Ensi viikolla lähden hetkeksi Helsinkiin.

Ja pitäisi se opinnäytetyökin...

Miltä minä näytän.

Pitäisi kirjoittaa useammin.
Pitäisi.