Koti-ikävä kasvoi ja aloin katua.
Hain paketin postista, tarjosivat kahvit kun oli niin märkä sää.
Ikävä hälveni. Menen sinne, mihin tunnen olevani eniten tervetullut ja missä ei tarvise miettiä olisko ne halunneet mua mukaan, onkohan niillä hauskaa, miksi istun kotona.
Tuskailen pakkaamisen kanssa, ehkä en otakaan mukaan muuta kuin hammasharjan. Olisi sekin ensimmäinen kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti