Olo on kuin laiminlyödyllä koiralla

Pikasia koulukuvia vaan ilman mitään sen suurempaa merkitystä kuin testata Canon EOS 7D.

Onneksi Mankku tulee kuitenkin tänään tänne (pitäisi mennä vastaan ja aurinko paistaa).

Jopas aika rientää

Ovat niin kasvaneet sitten viime näkemän. Olenko minäkin. Naurattaa menneisyys ja samalla on haikea olo.

Haluun kotitontun

I miss the sound of your voice, the silence seems so loud

 

Pullan tuoksu, nauru, silliä päivälliseksi.

Hassu maailma ja sen tuoma ilo; vastoinkäymiset ja silti toivo.

Jo ikävä.

Silta polulle ja polku sillalle

 Istun pahvilaatikoiden keskellä. Kahvin tuoksu vie keittiöön, mihin keittiöön. Nurkkaan. Palaan makuuhuoneeseen. Olohuoneeseen. Tuleekohan tv:stä mitään. En katso tv:tä.

Ulkoa kuuluu perheriita, ja muiden lasten naurua. Pallogrilli kaatuu, vaikka siirsin sen kauemmaksi hiekkalaatikosta.

Löydän kolme lähintä kauppaa, osaan koululle. Lukitsen pyörän, hymyilen naapurille. Hän tuhahtaa, pyöräyttää silmiään ja käynnistää auton.

Pidän ikkunan auki, jotta kuulen lapset. Vihaan lapsia.

Yksi heistä on nimeltään Amanda, ja hän loukkasi polvensa.

"Oletko täältä?"
"En. Olen. Muutin perjantaina."
"Tervetuloa."

Jälkikäsittelynä vain pienennys. Kaunis polku.

Kohdataan maailma vasta huomenna

Silmätulehdus, Skyward Sword, Ystävä.

Seuraa.

Ihanin paita.

Arvaa kuka

kotiin

Kukaan ei odota -
tai tiedä

Ei odota halaus
Eikä sitä saa lähtiessä

Ohikulkija kysyy onko kaikki hyvin asfaltti on kovin kostea
ihan sama tässä on hyvä kiitos

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

Voi aamulla kerätä palat, pikaliimaa

Kaikki on hyvin

Kuten ennenkin