Joku kuuntelee kappaletta, jota kuuntelit jo kuukausia sitten, jolle nauroit ja jolle itkit. Joku löytää siitä vielä lohtua, vaikka itse olet käynyt sen läpi ja kokenut jo turhaksi. Melkein hymyilyttää.
Luovuus tulee ja viipyy, kunnes saa tehtävän eteen. Tekee mieli sanoa johtajalle että haluan uuden tehtävän että teen sen kun tiedän.
Kun tiedän mihin kuulun.
Löysin kodin, olisin voinut ryömiä niitä tikkaita pitkin ullakolle ja nukkua ikivanhassa merirosvoarkussa. Samalla tiesin, etten tule palaamaan.
Jouduin ottamaan juoksuaskelet betonisilla ulkoportailla, etteivät kyyneleet olisi ehtineet ensin.
"Joko sä menet? Toivottavasti nähdään muutaman viikon päästä!"
Jos ei muutaman viikon, niin vuoden päästä. Kotiin on hyvä palata.
Jokainen satama saa auton pysähtymään. Jokainen tatuointi saa sydämen pysähtymään. Jokainen risteys saa ajatukset pysähtymään.
25.7.2012
19.7.2012
Kuningas Coca-cola
Huorasin alkukesän kantaen Pepsi-koreja kilometrin päästä yläkertaan ja myyden niitä tiskiltä pahoittelevasti hymyillen.
Kuninkaallinen, vähintäänkin aatelinen olo, kun kantoi Sitä Oikeaa pitkästä aikaa.
Kotimatkalla radiokanavat ei kuulu, latte läikkyy syliin ja vaaleanpunanenäinen vauvaporo vilistää tien yli raajat sotkeentuen.
Muutama kirje, sileä nurmikko ja kirjaston hiljaisuus. Istun keskellä käytävää ja kuuntelen kuinka ihmiset kuiskailevat, kääntelevät sivuja. Jonkun kengänpohjat narisevat, muistan kuinka se hävetti pienempänä niin, että piti ottaa kengät pois ja tassuttaa sukkasilteen.
Ennakkotehtävät, jotka raastavat pään irti, naurattavat silti. Tämä ei voi päättyä hyvin.
Kuninkaallinen, vähintäänkin aatelinen olo, kun kantoi Sitä Oikeaa pitkästä aikaa.
Kotimatkalla radiokanavat ei kuulu, latte läikkyy syliin ja vaaleanpunanenäinen vauvaporo vilistää tien yli raajat sotkeentuen.
Muutama kirje, sileä nurmikko ja kirjaston hiljaisuus. Istun keskellä käytävää ja kuuntelen kuinka ihmiset kuiskailevat, kääntelevät sivuja. Jonkun kengänpohjat narisevat, muistan kuinka se hävetti pienempänä niin, että piti ottaa kengät pois ja tassuttaa sukkasilteen.
Ennakkotehtävät, jotka raastavat pään irti, naurattavat silti. Tämä ei voi päättyä hyvin.
14.7.2012
Siivouspäivä
Voisinpa antaa avaimet
jollekulle
kenelle tahansa
Ajatuksiini
Veisi mukanaan pölynimurin,
mopin, pahvilaatikoita
Järjestäisi uudelleen,
selvittäisi ja siivoaisi
Pakkaisi ylimääräiset muuttolaatikoihin
ja veisi pois
Voisinpa antaa valtuudet
jollekulle
eräälle tietylle
Sammuttaa ja antaa mennä
Pyhävaatteiden alta löydän
mustan muistikirjan
12.7.2012
En osaa edes kirjoittaa
Näin minä lupaan. Ja lupaan. Ja itselleni lupaan.
Lipeän ja lipsun, nauran vaikkei naurata. Itken vaikkei itketä.
Liikaa asiaa, joten lukkiudun. Hyvää yötä ja enää yksi aamu vapaapäivään, YAYYYYY.
Lipeän ja lipsun, nauran vaikkei naurata. Itken vaikkei itketä.
Liikaa asiaa, joten lukkiudun. Hyvää yötä ja enää yksi aamu vapaapäivään, YAYYYYY.
20.6.2012
15.6.2012
Naarmut ja mustelmat
Huoneesta ei pääse ulos. Tie on tukittu vaattein.
Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Naurua, hömppäsarjoja, nyyhkyleffa.
Suklaata vuoden jokaiselle päivälle.
Viidakkolakana ikkunassa.
Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Naurua, hömppäsarjoja, nyyhkyleffa.
Suklaata vuoden jokaiselle päivälle.
Viidakkolakana ikkunassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)